Improholistit | Matkalla merkitykseen

Miksi me improamme? Joillekin improvisaatioteatteri on vain harrastus - kenties vain keino tyhjentää pää raskaan työviikon jälkeen. Joillekin se on ehkä keino haastaa itseään näyttelijänä, antautumalla hetken vietäväksi. Motiiveja impron tekemiseen on monenlaisia.

Pian seitsemän vuoden ikään tuleva joensuulainen Improholistit -ryhmämme oli alunpitäen puhtaasti vain “kerran viikossa hassutellaan” -tyyppinen harrastusporukka. Impro oli kivaa ja sitä tehdessä sai aina nauraa, ja se olikin monelle ihan riittävä motiivi tekemiseen kaiken muun arkisen kiireen keskellä. Ei sitä osannut tuossa vaiheessa vielä kuvitellakaan, miten se kuuluisa “kelkka” vielä kääntyisi.

Improholistit. Kuva: Jenna-Maaria Photography

Ensimmäinen keikka kun tupsahti osittain vahingossa kalenteriin, lähdettiin sitä toteuttamaan varsin maltillisin odotuksin. Ajatuksena oli lähinnä, että “hoidetaanpa tämä pois alta, niin päästään taas leikkimään yhdessä.” Keikan jälkeen ajatus oli kuitenkin aivan toinen - “tätä on saatava lisää!” Ja sitähän on saatu.

Alkuvuosinamme 95% kaikista keikoista oli puhtaasti yksityistilaisuuksia - yritysten virkistyspäiviä, pikkujouluja, syntymäpäiviä, häitä ja polttareita. Erikoista kyllä, vasta muutama vuotta sitten aloimme tekemään tietoisesti enemmän julkisia keikkoja, ja nyt arviolta 50% vuoden kaikista keikoista on julkisia esiintymisiä - joko meidän itse järjestämiämme tai ulkopuolisen tahon tilaamia.

Tätä nykyään meillä onkin kirkas visio siitä, mihin haluamme improllamme mennä. Keikkojen määrät kasvavat vuosi vuodelta, ja jokainen jäsenemme on joutunut omalta osaltaan miettimään, haluaako pysyä tässä vauhdissa mukana. Toiminta kun kasvaa jatkuvasti isommaksi, vaatii se myös näyttelijöiltä yhä enemmän sitoutumista toimintaan sekä entistä aktiivisempaa osallistumista keikoilla ja treeneissä. Kaikkien on nähtävä se
sama päämäärä. Mutta ehkä se olennaisin kysymys toimintaamme kehittäessä on ollut se, kenelle me tätä teemme? Matkaammeko viisisataa kilometriä suuntaansa keikkailemaan, jotta voisimme hetken hassutella yhdessä? Teemmekö kuukausien työn vain järjestääksemme keikan, koska se on hauskaa? Ei. Kyllä tätä tehdään nykyään muillekin kuin vain itsellemme.

Kun tiedostaa sen, miksi ja kenelle tätä tehdään, antaa se myös koko toiminnalle päämäärän - syyn olla olemassa. Se auttaa myös muotoilemaan palvelun tilaisuuteen sopivaksi. Kun yritys X tilaa meidät keikalle pikkujouluihin, emme ainoastaan mieti sitä, mitä meistä olisi kivaa tehdä keikalla. Mietimme myös asiakasta. Mitä asiakas haluaa esitykseltämme ja miten saamme räätälöityä siitä juuri heidän näköisensä? Kun päätämme järjestää keikan, mietimmekö sitä, mikä sijainti olisi meille helpoin ja vetäisi eniten ihmisiä yleisöön, vaiko sitä, missä kulttuurielämyksiä ei liiemmin ole tarjolla? Haluammeko ihmisten tulevan meidän luokse vai menemmekö me sinne, missä he ovat? Kun vanhusten hoivakoti tai sairaiden lasten tukisäätiö tilaa meidät keikalle, mietimmekö sitä kuinka paljon voisimme rikastua tästä keikasta, vai sitä, mitä me voimme heille esityksellämme antaa?

Pielisen ympäri -hoivakotikiertue. Lokakuu 2024

Kaikki nämä kysymykset ovat muovanneet ryhmämme arvoja. Se, että teemme veloituksetta keikkoja haavoittuvassa asemassa oleville, tai keräämme silloin tällöin keikkojen yhteydessä varoja hyväntekeväisyyteen, ei ole meiltä tai toiminnastamme pois.

Päin vastoin - se on osa meitä. Meille impro ei ole bisnestä. Se on keino jakaa iloa ja elämyksiä ihmisille. Keino innostaa ja tarjota uusia kokemuksia. Keino olla jotain suurempaa kuin pelkkä improryhmä.

Jokaisella meistä, jokaisella ryhmällä, on oma motiivinsa tehdä improa - se jokin, joka pitää palon tekemisessä ja antaa halun kehittyä ja oppia uutta. Mutta kaiken taustalla on kuitenkin usein se sama kysymys - kenelle tätä tehdään? Kun tähän on vastaus, antaa se toiminnalle merkityksen ja päämäärän.

Me Improholistit - me teemme tätä ihmisille. Teille, heille ja myös meille. Entäs te?

Jose Martin
Improholistit | Suomen improvisaatioteatterit ry